Varotan jo heti näin aluks, että mun mieliala ei oo nyt mikään huippu. Siks tää postaus ei tuu olemaan välttämättä mikään ilosin tai piristävin..
Tosiaan ei oo tullu vähään aikaan kirjoteltua, ei vaan oo ehtiny. Toisaalta olis kyllä ehtinyt vallan mainiosti välillä rustailemaan tänne, mut koska on ollu kuitenkin kamalan kova "kiire" niin ei oo voinu tuhlata rajallista aikaa tämmöseen.
Mun kiire tosiaan johtuu koeviikosta..... joo, no sillon kun mulla on "kiire" koeviikon takia mä kiellän itseltäni kaiken muun puuhan, mut loppujen lopuks huomaan että oon puuhannu kaikkee tosi typerää ja turhaa ja se lukeminen on jäänyt ihan kokonaan..
Toki olisin ehkä löytäny jopa aikaa kirjottelemiseen, jos mulla olis jotain mistä kirjotella.. Mun elämä vaan on niin tasasta tylsää mössöä ettei oikeen tee mieli siitä mitään alkaa tänne jakamaan. Ku tiedän ettei ketään kiinnosta!
Mut yks asia mikä mua on ketuttanut tässä viimesen viikon aikana erityisen paljon on..
UNIRYTMI!
Toi on mun ikuinen ongelma. Mulla ei ole sellaista, ei ole koskaan ollutkaan ja tuskin tulee olemaankaan. Se vaan ei ole mun juttu!
Oon valvonu melkeen kaikki yöt täs viikon sisällä, tai sitten oon nukahtanu aamulla... tai päivällä... enää en osaa palauttaa unirytmejä "normaaliks" valvomalla niinku ennen.. Musta on tullu vanha, koska en pysty valvomaan putkeen niin paljon vaan nukahdan kuitenki päivällä! Sit missasin hienosti yhteiskuntaopin kokeen nukkumalla 20h koska oli tottakai valvotuista öistä tullu univelkaa...
Joo en nukahda enkä herää.
Sit oon kans "tosi syvällisesti" miettinyt tässä illan aikana sitä, et miksei kaikki vaan voi olla samaan aikaan hyvin? Siis monilla varmasti asiat elämässä onkin ihan mahtavasti, mut puhun nyt itestäni. Oon huomannu sen, että jos tapahtuu jotain hyvää, se tulee heti tuplapahana takasin. Sit sen hyvän avulla jotenkin sinnittelee pinnalla sen pahan ajan.. Mä en viitti täällä nyt selitellä sen enempää mitään esimerkkejä mun henkilökohtasesta elämästä, mut esimerkiks muutamat ihmiset vaan jaksaa satuttaa käytöksellään pahasti.. Mut samaan aikaan ku kituu niiden muutaman ihmisen käytöksen takia, löytyy joku pelastava enkeli joka kannattelee sen paskan ajan pinnalla eikä anna sun kuitenkaan hukkua..
En tiedä ymmärsikö kukaan tästä yhtään mitään, mut sen suuremmin selittelemättä tää kuvaa mun tän hetkistä tilannetta aika hyvin.
Mut ei mulla tähän taida olla nyt muuta lisättävää.. Aloin pohtimaan itekseni liikaa asioita joita en voi kuitenkaan tänne kirjotella, joten ehkä parempi vaan lopettaa tähän C: Mut koska aloin todella nyt miettimään asioita, ni haluisin tähän loppuun kiittää jokasta ihmistä joka on koskaan vähääkään mua tukenu, kuunnellu ja piristäny vaikeina aikoina.. Se on oikeesti auttanu mua elämässä eteenpäin :3
Ja teille jotka on mua kaikin keinoin lytänny alaspäin,
haistakaa homejuusto!
Mut peilistä katso äsken sen verran unisen näkönen mörkö, et mun on nyt aika koittaa saada unen päästä kiinni.. jos tänäyönä onnistais!
Öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti